Mama, I'm coming home!

83/83

ADIOS AMIGOS!!!!!!!!!! GOODBYE MAASTRICHT, WELCOME FINLAND!

XOXO Riina ja Essi

Roberton adoptio

81/83


Pariisista selvitty. Terveisia koulusta. Olemme viimeista kertaa koulussamme, tarkoitus oli pitaa esitys harjoittelustamme taalla.
Tunnelma on hieman haikea, koska kaikkea tekee nyt viimeista kertaa. Eilen oli viimeinen paiva harjoittelua, tanaan viimeinen paiva koulussa ja huomenna viimeinen paiva Maastrichtissa.
Lauantai-aamuna juna lahtee 06.30 kohti lentokenttaa. Perilla Suomessa meidan pitaisi
olla iltapaivalla. Ensi viikolla onkin jo sitten paluu koulun penkille ja "normaaliin" arkeen. Taytyy myontaa, etta vaikka olemmekin haikealla mielella, odotamme silti paluuta! Kiva paasta taas pitkasta aikaa taas vanhalle tutulle salille ja saada ruokaa lounasaikaan :D Ja ymmartaa mita ihmiset puhuvat!
Saimme pyorat myytya, Uljas musta ratsu ja valkoinen ritari ovat nyt hyvissa kasissa. Ja Robertokin on jo onneksi adoptoitu hyvaan kotiin.
On niin helpompi lahtea kun tietaa, etta rakkaat lapset ovat hyvissa kasissa <3

Taalla alkaa olla jo kevat taydessa vauhdissa, mitakohan se on Suomessa?
Palaamme viela viimeisten kirjoitusten myota, nyt taytyy rientaa esitykseen!


XOXO, Riina ja Essi

Loppu lähestyy...

69/83

Ihanan keväinen sää Maastrichtissa.

Terkkuja Suomesta! Pääsiäisen viettoon nämä kaksi noitaa laskeutuivat Suomeen. Vietimme kuusi päivää tuolla ihanan lämpimässä (vrt. Maastricht) Suomessa. Molemmilla oli onnistunut loma, vaikka molemmilla oli ikävä Avant Gardeen Roberton luo. Palasimme arkeen keskiviikkona harjoittelun merkeissä.
Ennen Suomeen tuloa halusimme kuitenkin nähdä vielä kerran Amsterdamin ja Punaiset lyhdyt ja miltä ne näyttäisivätkään illalla.

Hotellimme oli lähellä rautatieasemaa. Emme kuitenkaan olleet havainneet pientä, tärkeää yksityiskohtaa varatessamme hotellia: siinä ei ollutkaan hissiä. Talo oli vanha ja kapea, jyrkkiä portaita pitkin piti kiivetä vastaanottoon. Mehän olimme fiksuina tyttöinä ajatelleet Suomessa odottavia (ainakin toivottavasti) läheisiä ja pakanneet laukkumme täyteen tuliaisia. Niitä oli sitten mukava (ja vaarallista) rahdata portaissa (kaikki ketkä ovat nähneet laukkumme ymmärtävät kyllä...).

Arvatkaa kaksi kertaa uskalsimmeko mennä.. Odotamme vastauksia s-postiin!

Punaiset lyhdyt näyttivät siltä, miltä olimme niiden kuvitelleet näyttävän. Silmäänpisti se, että lyhdyillä seikkaili opas kera hyvin nuorten näköisten hemmojen. Loppuillan vietimme uuden riippuvuutemme Pretty Little Liarsin kera (eka tuokkari on jo pian katsottu!).

Kanava Amsterdamissa

Tämä ilta onkin mennyt ensi viikonlopun huipennusta suunnitellessa. Viimeisen kokonaisen viikonlopun ajattelimme viettää missäs muuallakaan kuin romanttisessa Pariisissa. Siellä ajattelimme shoppailla sitten loputkin pennoset. Tässä vaiheessa luottokortti kiittää: hotelli ja junaliput ostettu (äiti: lähetä rahaa!!!). Huomisesta lähtien on enää kaksi viikkoa jäljellä ja me ajattelimme nauttia koko kahdesta viikosta! Harjoittelua on jäljellä kuusi päivää sekä koulua ja erilaisia vierailuja on vielä tulossa... Missä vaiheessa sitä loppuraporttia ehtii oikein kirjoittamaan?
Toivottavasti näistä kahdesta viikosta tulee yhdet parhaimmista! :)

XOXO Pääsiäispuput Essi & Riina

Antwerpen ja pari pulua

57/83

Taas on vierähtänyt "vähän" aikaa viime postauksesta. Tässä välissä olemme ehtineet käymään Belgiassa, Antwerpenissa, löytämässä muodin mekasta itsellemme merkkituotteita, tapaamaan hollantilaisen kaverimme ja edustamaan Suomea koulun International Dayssa. Samalla olemme myös ehtineet jännittää Salkkareiden hurjia juonenkäänteitä, kuka onkaan tuo salaperäinen Korppi?

Lähdimme viime viikonloppuna perjantaina junalla kohti Belgiaa, päämääränä Antwerpen, joka valikoitui villin pohdinnan jälkeen kohteeksi parhaan sään vuoksi. Yritimme päättää matkakohdetta myös Samkin pipon avulla. Käyttäkää mielikuvitustanne rakkaat lukijat.... :)

Belgiaan oli yllättävän helppo ja halpa matkustaa. Belgiassa saa matkustaa kahden aseman välillä vain 12 eurolla, joten matkakustannukset olivat matalat.

Rautatieasema Antwerpenissä

Antwerpeniin tullessa yllätyimme todella rautatieaseman koosta, junia lähti ainakin 4 kerroksesta. Se oli ehdottomasti isoin rautatieasema, missä olimme käyneet. Täytyy myöntää, että kesti hetken aikaa, ennnen kuin löysimme ulos.
Hotellimme sijaitsi aika lähellä rautatieasemaa. Matka hotellille oli mielenkiintoinen, jossain vaiheessa matkaa vastaan alkoi tulla epäilyttävän näköistä porukkaa, mietimme, mihin oikein olemme menossa. Kun tulimme hotellille, siellä ei ollutkaa ketään meitä vastassa/huoneemme avain ei ollut siellä, missä sen piti olla. Yritimme soittaa asiakaspalveluun, mutta kukaan ei vastannut. Yhtäkkiä ovesta tuli huppupäinen mies, joka sanoi meille: ettei tämä ole hotelli. Hänellä oli kuitenkin avaimet meille. Olimme hieman hämmennyksissä, koska mies jatkoi hokemista, ettei tämä ole hotelli ja että meidän pitää ymmärtää se. Mihin olimme joutuneet ja mikä tämä oikeen on, jos se ei ole hotelli?! Pääsimme kuitenkin ehjin nahoin huoneeseemme, joka kuitenkin oli ihan hyvä. Hotellimme osoittautui paikaksi, jossa voi asua myös pidempiä aikoja.

Eläintarhan portit

Seuraavana aamuna lähdimme tapaamaan kaukaisia serkkujamme, reissumme kohokohtaan, eläintarhaan.

Joku muukin jonottamassa tapaamaan lajitovereita

Eläintarhassa näimme eläimiä. Uskokaa tai älkää. Erityisesti odotimme norsuja ja kirahveja. Myös apinat tekivät meihin vaikutuksen. Hassua oli, että eläintarha oli keskellä vilkasta kaupunkia, miltä tuntuisi aamulla katsoa ikkunasta ulos ja nähdä omalla takapihalla kirahveja? Kelpaisi meille.

Eläintarhasta

Kirahveja

Etsin omaa Harry Potteriani

Eläintarhan jälkeen kävimme vielä Aquatopiassa. Lähdimme kalastamaan tappajahaita, mutta löysimme vain kilpikonnia ja pienempiä haikaloja. Aquatopia oli rakennettu hotellin yhteyteen ja seikkailimme siellä liukuportaiden avulla eri kerroksissa ja haitunnellissa.
Eläimellisen menon jälkeen lähdimme etsimään hartautta Suomalaiselta merimieskirkolta. Hartauden sijaan löysimmekin mummulan. Paikka oli ehdottomasti kokemisen arvoinen ja aika meni joutuisasti korvapuustin ja kahvin ääressä. Saimme hyviä vinkkejä, mitä Antwerpenissä kannattaisi nähdä ja tehdä. Jos joskus eksyt Antwerpeniin niin Suomalainen merimieskirkko on ehdottomasti kokemisen arvoinen, varsinkin jos olet ollut reissun päällä pidemmän aikaa.
Loppuillan kiertelimme ympäri Antwerpeniä ja yritimme selvitä hengissä hotellille.

Näkymiä näköalapaikalta

Antwerpen

 

Keskusta

Sunnuntaina kävimme paikallisella pulutorilla. Emme valitettavasti ostaneet tuliaisiksi yhtään hyvää pullua. Näimme kuitenkin niitä ja se riitti meille. Torilla oli myös muutakin ostettavaa kuten oliiveja, hedelmiä, pähkinöitä, koruja, laukkuja, vaatteita... Kaikkea.

Pari pullua

Pulutorin jälkeen lähdimme Starbucksin kautta kohti Maastrichtia.
Muuten arkeemme on kuulunut harjoittelua ja ruuanlaittoa. Olemme koukuttuneet myös sarjaan Pretty little liars, joka ahdistaa syvästi elämäämme, onneksi saamme siitä nyt tauon, kun tulemme Suomeen käymään ensi viikolla.
Huomasimme myös tänään, että hollantilaiset lapset voivat olla yllättävän vaarallisia. Olimme rauhassa pyöräilemässä kadulla, kun kimppuumme hyökkäsi lapsilauma lumipallojen kanssa. Olemme kuitenkin hengissä, juuri ja juuri.
Ensi viikolla luvassa paluu Suomeen hetkeksi sekä pääsiäismunat! Toivottavasti postausrytmimme tästä vähän nopeutuu, yritämme parantaa tapamme :)

XOXO Essi&Riina

Leidi Cruuuuuuul

41/83

Huhuuuu!
Anteeksi tämä hiljaisuus. Elämämme on tällä hetkellä niin hektistä ettemme ole kerinneet koneelle saatikka blogiimme (just joo). Olemme molemmat käyneet Amsterdamissa, emme tosin toistemme seurassa vaan kauan kaivattujen vieraiden, joiden henkilöllisyys jääköön nyt paljastamatta. Tässä on tullut tutustuttua Punaisiin lyhtyihin, Ajaxin areenaan (Riina: "Missä olit Zlatan? Olin vain muutaman vuoden myöhässä?") sekä muihin kiinnostaviin paikkoihin. Tärkeä huomio Punaisilta lyhdyiltä: älkää kävelkö liian lähellä ikkunoita, saatatte pelästyä.

Kevät on myös saapunut Maastrichtiin, bongasimme ensimmäiset kukkaset (krookukset) ja +15 astetta olevat päivät hellivät pitkän talven jälkeen kalmankalpeita kasvojamme (pst. tältä näytimme).
Toinen meistä on seikkaillut tällä viikolla ympäri Maastrichtia ja Aachenia, toinen taas on joutunut metsään. Kukin päätelköön tästä kumpi on kummassa ollut.. Tämän päivän kohokohta löytyi paikallisesta Albert Heijnista. Kylmähyllyn ylimmällä hyllyllä kohtasimme näyn, jota olimme odottaneet.... rahkaa!!! (toim. huom. hollanniksi kwark).

Hurjalta tuntuu, että jo lähes puolet vaihtoajasta on jo kulunut... Enää olisi noin kuusi viikkoa jäljellä ja paljon olisi vielä nähtävää.
Kolmen viikon päästä on jo pääsiäinen ja silloin teemme pikavisiitin S(u)omeen. Täytyy myöntää, että odotamme jo vierailuamme. Aika menee varmasti nopeaan, sillä tarkoituksenamme olisi tehdä viikonloppureissu johonkin muualle. Ajattelimme kysyä myös, jos joku vaihtareista lähtisi meidän kanssamme.
Tänä iltana olemme viihdyttäneet itseämme tuon aina niin ihana 90-luvun musiikin tahdissa. Tässä teille myös piristystä perjantai-iltaan.

XOXO, Ysäri lovers Espi & Ripe

Pssssttt. Hyvää naistenpäivää ihanat soomalaiset muijjat!!!

Lentävät hollantilaiset

29/83

Hurraa, 1/3 takana ja vielä hengissä!

Tämä viikko on sisältänyt oikeastaan vain harjoittelua ja ensimmäiset tunnit koulua. Aika ihmeellistä, kuinka matkustus ja harjoittelu voivat viedä puhdin pois.. Kun tulet kämpälle niin et jaksa muuta tehdä kuin pakolliset asiat.. Kyllä on rankkaa :D

Koska meillä ei ole mitään tähdellistä kerrottavaa, niin ajattelimme pohdiskella hieman kulttuurieroja.
Tai asioita, joihin me olemme kiinnittänyt huomiota.

• Kaikista suurin "outous" on varmaan se, että ihmiset kulkevat kengät jalassa sisällä. Esimerkiksi harjoittelupaikoissamme kuljetaan ulkokengät jalassa sisälläkin. 

• Ruokakauppaan on varattava käteistä mukaan, sillä ainakaan meillä ei lähikaupassamme toimi Visa Electron. Täällä suositaan enemmän Mastercardia.. Ensimmäisellä kauppareissullamme saimme kokeakin tämän kantapään kautta.

• Pyöräilijöille on oma ajokaistansa autotien reunassa. Huvittavinta on, että liikenneympyröissäkin ajat pyörällä autojen vieressä omalla kaistalla. Autoilijat myös kunnioittavat pyöräilijöitä ja antavat usein tietä. 

• Myös kaikki pihat ovat hyvin huolliteltuja. Pensaat ovat leikattu tip top. Olemme useasti miettineet, kuka ne oikein leikkaa? 

• Ihmiset tuntuvat jotenkin rennommilta, kun hollantilaiset kohtaavat, he usein vain alkavat juttelemaan, vaikka olisivatkin vieraita toisilleen. Myös junassa jos istut jonkun viereen, usein hollantilainen moikkaa sinulle. 

• Ruokakaupasta saa perunoita valmiiksi kuorittuina ja maustettuina. Myös salaatit ovat valmiiksi pusseissa ja sortteja löytyy jos jonkinlaista.

• Vähän päänsärkyä on tuottanut se, että ihmiset usein polttavat sisällä ja seurassa. 

• Kaupungilla kulkiessasi voit napata nälän yllättäessä jotain syömistä useista kojuista, joita löytyy joka nurkasta. 

• Myöhästymistä ei pidetä niin pahana asiana. Jos sovitaan esim. kello 9.00, se voi hyvinkin tarkoittaa 9.30. 

Tällaista tällä kertaa. Kerromme lisää hollantilaisten omituisuuksista, niitä varmasti riittää, hehehe.
Ensi viikolla luvassa harjoittelua, sekä kauan odotettujen vieraiden saapumista.

XOXO, Essi & Riina


Psssstttttt. Ikäväksemme joudumme kertomaan, että kauan seuranamme viipyneet Veijo ja Keke ovat nyt siirtyneet vihreimmille nurmille. Rest in peace. Pysytte muistoissamme aina. Antakaa sipulinne loistaa.

Veijo ja Keke - elämänsä huipulla

Lätkää ála Holland

23/83

Tasan 60 päivää enää (onko meillä lähtökohdat vähän väärät).

No. Asiaan.

Eilen olimme viettämässä niin ihanaa sunnuntaipäivää tutustuen tuohon suomalaiseen kuninkuuslajiin. Jääkiekkoon. Muutenkin viikonloppu on ollut kiekkopainotteinen, koska katsoimme lauantaina Urho-TV:ltä SM-liigan tulevan voittajajoukkueen Rauman Lukon kotipeliä. Ja kuinka ollakaan, Lukko voitti tietysti.

Vähän erilainen joukkuebussi

Sunnuntaina otimme bussin kohti Geleeniä, jossa joukkueet Geleen Smoke Eaters ja HYC Herentals kohtasivat. Bussimatka meni ihan hyvin, mutta jossakin välissä jouduimme kysymään kuskilta, missä olemme. Hän ystävällisesti lupasi huikata, koska meidän täytyisi jäädä pois. Lisäksi hän neuvoi meidät suoraan hallille. 

Voisi olla Kankaanpään jäähalli

Jäähallille (tarkemmin sanottuna urheilukeskukselle) päästyämme meidän piti ensin selvittää, miten löydämme kaukalon uimahallin/liikuntasalien joukosta. Myös liput olivat ehkä hieman kalliita ottaen huomioon hinta-laatusuhteen. Joukkueet tulivat kentällä ihmemaskottien seurana ja ihmiset polttivat katsomossa soihtuja. Myös meille tarjottiin soihtuja, mutta emme oikein tienneet mitä ne olivat, niin emme uskaltaneet niitä ottaa.

Näin joukkueet otetaan vastaan Hollannissa

Itse pelistä ei ole suoraan sanottuna paljoa kerrottavaa. Se oli hidasta roiskimista päädystä päätyyn Missä joukkuepeli, missä puolustus?? Pelin kohokohta oli ehdottomasti se, kun Eatersien suomalaismaalivahti Sami Heinonen kävi taklaamassa vastustajan hyökkääjän maalintakana. Ihmiset puhkesivat silloin huutamaan: "Saaaami! Saaami!". Me tietysti muiden mukana.

Lämmittelyä

 

 

 

 

Sami

Näimme kaksi erää, mutta jouduimme sitten lähtemään, koska bussimme Maastrichtiin lähti. Ja mikä onkaan tämän tarinan opetus? Suomessa pelataan hyvää kiekkoa ja munkki maistui!


XOXO Sami Heinosen kaverit, Essi & Riina

Liegeissä

19/83

Hyvää ystävänpäivää rakkaille murmeleille! <3

Vietimme ystävänpäivän Belgiassa, Liegessä. Lähdimme aamulla junalla noin 30 kilometrin päässä sijaitsevaan kaupunkiin. Emme löytäneet linnaa, vaan jouduimme tyytymään rappusiin, jotka johtivat kaupungin huipulle, vanhaan "linnakkeeseen".

Urakan alussa

Näkymät huipulta olivat huikaisevat.

Näkymiä Liegen keskustaan.

Aikamme kiertelimme keskustassa. Kävimme muun muassa maistelemassa paikallisia torttuja (omena&"kirsikka") sekä syömässä bekhamit.

Katedraali (oi, missä olet Quasimodo?)

Kummitustaloja (oi, missä olet Dracula?)

 

 

Päivään kuului oikeastaan vain kiertelyä ja kaupungin katsomista. Takaisin Maastrichtiin lähdimme iltapäivällä. Täällä satoi lunta. Liege vei voimamme ja nyt olemmekin ihan väsyneitä.

Hyvää yötä Suomi ja muu maailma!

Palaillaan,

XOXO Essi&Riina

"Girls are from Finland, they don't speak a lot!"

18/83


Riina: "Siis kolme kuukauttahan on niin pitkä aika, niin totta kai sitä on päästävä Suomeen äidin patojen ääreen! Ja näkemään pikku D ennen kuin se on jo lukiossa..."

Essi: "O_o" (no ei, haluun määkin tulla jo käymään!!!!!)

Nonni, päivän kohokohta oli lentojen varaaminen Suomeen pääsiäiseksi. Muuten päivät ovat kuluneet nopeasti karnevaalihumussa. Mutta kaikeksi onneksi, eilen oli viimeinen päivä. Ja nyt alkaa jo toden teolla harjoittelut ja koulut painamaan päälle.
Huomenna vietämme ystävänpäivää 'romanttisesti' lähtemällä käymään jossakin lähiseudulla. Yritimme tänään vähän kuukletella lähiseutujen kohteita. Haluaisimme käydä jossakin linnassa, mutta emme oikein löytäneet sopivaa (jos vaihtoehtoina on Riinalla Prinsessa Ruususen linna Saksassa ja Essillä Draculan linna Romaniassa, niin joudumme ehkä tyytymään vaihtoehto kolmoseen eli linnaan, joka näyttää maatilalta).

Katso ja päätä nyt itsekin, että mihin oikein menisit!

Prinsessa Ruususen linna

Draculan linna

VAI...

"Linna" Belgiassa

Niinpä. Taidat tietää vastauksen jo itsekin. Emme ole vielä oikein päättäneet, että mihin suuntaamme, mutta luultavasti Belgiaan, koska se on tässä niin lähellä. Haluaisimme käydä esimerkiksi Liegessä tai Leuvenissa. Yksi hyvä puoli Hollannissa asumisessa on, että kaikki on niin lähellä! Esimerkiksi sadan kilometrin säteellä pääset Brysseliin tai Düsseldorfiin.

Saimme myös tietää, että lähistöllä (Heerlenissä, 20 kilometriä) pelataan lähes SM-liiga tason jääkiekkoa! Heillä olisi peli sunnuntaina, jota ajattelimme mennä katsomaan. Otteluraportin voit lukea sitten täältä ;)

Hyvää ystävänpäivää muruset!

XOXO Dracula-Essi & Prinsessa-Riina

Pahatar ja merirosvo

15/83

Huhhuh.

Päivien saldot: brasilialaiset kansantanssit kertaa miljoona, elämän ensimmäiset karnevaalit, aivan liikaa poskisuudelmia plus yksi yli-innokas Suomi-fani.

Torstaina saimme kutsun San Paoloon, joka yllätykseksi sijaitseekin viidennessä kerroksessa "asuntolassamme". Siellä sitä istuttiin, kaksi suomalaista ja seitsemän brasilialaista. Yhtään ei ollut kulttuurieroja havaittavissa (ironiaa). Yllätykseksemme huomasimme omaavamme hitusen tempperamenttista brasilialaista verta. Tanssimme brasilialaisia kansantansseja, joita meille opettivat taskukokoiset brasilialaismiehet (pst. lisää tietoa: pygmit). Alun haparoinnin jälkeen tanssi alkoikin sujua sutjakasti. Yllättävän sutjakasti. Vähän ihmettelimme, että kuinka olimme tälläiseen tilanteeseen joutuneet. (ja toim. huom. Äiti, en ole lähdössä Brasiliaan . Terv. Riina)

Rautatieasema

Perjantaina tapasimme Hansperin. Saimme kuulla harjoittelupaikoistamme lisää sekä infoa organisaatiostamme, jolle teemme tällä hetkellä harjoitteluamme. Paikat ovat erittäin mielenkiintoisia, jotain sellaista mitä emme välttämättä Suomessa saisi kokea. Illalla tutustuimme lisää vaihto-oppilaisiin alakerran yhteistilassa.

Lauantaina olikin jo aika kokea karnevaalitunnelmaa! Perjantaina hankkimamme tyylikkäät ja niin kekseliäät asut olikin jo aika pukea päälle. Karnevaalit tulisimme kokemaan Pahattaren ja merirosvon rooleissa. Illalla valmistauduimme asuinemme lähtemään kaupungille katsomaan karnevaalitunnelmaa muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Kaupungilla näimme hianoja asuja ja mahtavaa tunnelmaa. Vastaavaa emme taatusti kokisi Suomessa. Kaupungilla kohtasimme heti ensimmäiseksi yli-innokkaan Suomi-fanin. Hän oli yksi vaihtareista ja varmistettuaan, että olimme Suomesta, repesi hän innokkaaseen huutoon (pelästykseksemme): "Jeeeeeaaaaaaaaaaaaah, Finnish peopleeeeeeeeeeeeeeee, Suomi, yksi kaksi kolme, PORI painonnosto!!!!!!!!!!!!!!!!!!!" Sanavarastoa siis löytyi ihan tarpeeksi. Saimme useaan otteeseen nauttia tämän kyseisen herran huomiosta. Kohtasimme myös karnevaalihumussa paikallisia jääkiekkoilijoita ja tottakai heidän kanssaan oli pakko päästä samaan kuvaan. Ja ennen kuin huomasimmekaan meidät oli nostettu ilmaan ja kuvasta tulikin hieman erilainen kuin olimme suunnitelleet.

Illalla huomasimme taas tanssivamme jo tutuksi tulleita brasilialaisia kansantansseja. Jos mitään muuta emme tuo Suomeen, niin ainakin tanssin jalon taidon! Yksityistunteja kannattaa alkaa varaamaan...

Sunnuntaina heräsimme aikaisin ja lähdimme kaupungille katsomaan karnevaaliparaatia. Se olikin jotain sellaista, mitä ei olisi osannut odottaa. Hurjia asuja, joista näki, että niihin oli panostettu. Paraati kulki kaupungin läpi ja ihmisiä oli todella paljon. Kaikki tämän tekstinkin kuvat on otettu paraatista. Näki, että ihmisillä oli hauskaa ja että tämä on yksi vuoden kohokohdista. Meitä suomalaisia alkoi sen sijaan vähän ahdistamaan ihmispaljous ja ettei eteensä päässyt metriä pidemmälle. Suuntasimme siis takaisin kämpille, jossa vihdoin ja viimein teimme kauan kaivattuja lämpimiä voileipiä. Katsoimme tietenkin Putousta myös. Tarkoituksena oli palata takaisin kaupunkiin, mutta väsymys vei voiton.

 Huomenna starttaakin kolmas viikko Hollannissa. Karnevaaleja olisi jäljellä kaksi päivää, jonka jälkeen olisi vuorossa paluu arkeen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin,

XOXO Essi & Riina

Uljas musta ratsu ja valkoinen ritari

12/83

Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen on hyvä palata blogimaailmaan.
Päivien saldot: pyöriä x 2, neljän ruokalajin illallinen  x 1, kaupunkikierros x 1 ja uusia ystäviä x paljon!

Näinä kahtena päivänä on tapahtunut niin paljon asioita, että oikein liikuttuu. Paistaa se päivä risukasaankin. Olemme vihdoin saaneet itsellemme pyörät ja pyöriin kunnon lukot. Riina sai uljaan mustan ratsun (yllätys yllätys) ja Essi valkoisen ritarin.  Lähdimme noutamaan heitä keskiviikkoisessa iltapäivässä lumen mukavasti pyryttäessä. Pyöriä myyvä mies oli todella mukava ja asiansaosaava. Tyytyväisinä lähdimme matkaamaan pyörillämme. Ainoa outo asia, joka voi tuottaa hankaluuksia, on se, että pyörissä ei ole jalkajarruja. Pistää pohtimaan, kuinka monta kertaa tämä tuottaa ongelmia.

Keskiviikkona ohjelmassa oli myös uusien vaihtareiden "Welcome Day". Ensin kiertelimme kaupungilla tutustuen nähtävyyksiin ja Maastrichtin historiaan.

Menossa Maastrichtin keskustaan.

Joen varrelta.

Täältä saa kuulemma kaupungin parhaimmat omenapiirakat! ;)

Kaupungintalo (kai)

Yksi kirkko monien joukossa.

Täällä kirkkoja löytyy jos monenmoista. Niitä on niin paljon, että nykyisin joudutaan keksimään niille muuta käyttöä. Yksi kerta kävelimme yhden kirkon ohi ja jouduimme hieraisemaan silmiämme: siellä olikin kuntosali.

Kierroksen jälkeen meidät vietiin hotelliin, joka olikin koulu. Sitä pyörittävät siellä opiskelevat opiskelijat. Ensin kiersimme hieman eri huoneissa, jokainen oli sisustettu eri tavoin. Löytyi taidehuonetta, "uimahallia" ja vihreää huonetta.
Lopulta menimme syömään. Koulu tarjosi meille neljän ruokalajin illallisen. Kuitenkin harvemmin neljän ruokalajin jälkeen jää nälkä.. Annoskoot olivat siis minimaalisia. Ruoka oli kuitenkin erittäin hyvää ja palvelu pelasi!
Syömisen ohessa opetimme myös brasilialaisille sekä portugalilaisille hieman suomea. Sukunimemme tuottivat kuitenkin "hieman" hankaluuksia :D Teimme sopimuksen, että vaihdon jälkeen he puhuvat sujuvaa suomea!

Neljän (!!!) tunnin ruokailun jälkeen saimme bussikyydin takaisin "kotiin". Ilta oli kaikinpuolin mukava ja oli todella mukava tutustua uusiin ihmisiin.. (ei sillä, että olisimme jo kyllästyneet toistemme seuraan...). Huomenna olisi tarkoitus tavata Hansperi ja saada lisäinformaatiota harjoittelusta!
Nyt täällä alkaa myös karnivaalit, joten koko kaupunki on sekaisin viikon ajan.

   

 Tälläistä me siis joudumme kestämään seuraavan viikon. Pitäisiköhän lukittautua omiin huoneisiin jo valmiiksi...?

 XOXO Essi & Riina

Ps. Maailma on pieni: kaupunkikierroksella kohtasimme pojan, joka yllättäen tulikin Raumalta! Juurikin, kun olimme todenneet toisillemme, kuinka mukavaa on, että kukaan ei meitä täällä ymmärrä, kuului vierestämme ääni: "aa, te puhuttekin suomea". 

 

Anna kaikkien kukkien kukkia

9/83

Päivämme kuvina!

Lähdimme pienessä tihkusateessa kohti Aachenia klo 10.00. Bussimatka sujui nopeasti, meitä viihdytti etenkin harmiton peräänajo, jota olivat selvittämässä paikalliset poliisit. Pian kuitenkin olimme jo Aachenissa. Kävelimme hetken aikaa ympäriinsä ja etsimme sitä oikeaa (KIRKKOA) monien vaihtoehtojen joukosta. Halusimme löytää Aachenin katedraalin, joka on myös Unescon maailmanperintö kohde.

Kirkon jälkeen löysimme etsimämme:

Emme kuitenkaan vierailleet kahvilassa, hyvää kannattaa odottaa. Kävimme sen sijaan leipomossa, jossa meitä ei oikein ymmärretty. Leivokset olivat silti erittäin hyviä.
Tämän jälkeen keskityimme shoppailemaan, tuohon naisten yleisesti käyttämään terapiamuotoon.
Tässä kuvia kaupungilta:

Kävimme myös syömässä. Syöminen oli erittäin traumaattinen tapahtuman Riinalle. Tapahtumien kulun voitte päätellä näistä kahdesta kuvasta:

Ensin Essin lautanen tuotiin

Sitten Riinan

Onneksi molemmat saivat kuitenkin pääruuan! Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Tälläista siis tänään. Bussimatka takaisin Hollantiin sujui taas hyvin, alamme olla ammattilaisia bussien käytössä!

XOXO Essi&Riina

Pssssssssst. Tässä hieman päivitystä, kun hyasinttipiirimme kokoontui.
Mutta, kumpi onkaan Veijo ja kumpi Keke?!! (ja miten niistä tuli vaaleanpunaisia?!)

Ismon delissä

8/83

Viikko takana ja elämä Maastrichtissa alkaa asettua omiin uomiinsa. Eilen päivämme kohokohta oli Magic Mike, joka ilahdutti iltapäiväämme. Sekä Salkkareita ja Putousta unohtamatta.. mielenvikast läpändeerusta, saa käyttää muttei pakko oo.

Selattuamme Facebookia illalla, huomasimme, että osa uusista vaihtareista vietti iltaansa yhdessä. Kun olemme näin supliikkeja ja ulospäinsuuntautuneita, ei ollut mikään iso ongelma kirjoittaa Facebookin ryhmäämme, että myös me sosiaaliset suomalaiset olimme täällä.
Niinpä saimme kutsun liittyä seuraan.
 Sydän hakaten ja kädet vapisten siirryimme kohti huonetta numero 310. Hetken oven takana itseämme kooten ja huoneesta tulevia ääniä kuunnellen, rohkaistuimme kolkuttamaan oveen. Siellä meitä odotti kolme ranskista ja jo tutuksi tullut norjalainen naapurimme Syyveri (toim. huom. Severi). Istuimme hetken aikaa huoneessa tutustuen toisiimme kunnes päätimme lähteä kaupunkiin. Kaupungissa kävimme ensin vähän pienemmässä paikassa (noin neljä metriä pitkä ja yhden metrin kapea....öööööö?!). Koska paikassa oli niin paljon väkeä, päätimme lähteä johonkin toiseen paikkaan. Isoin ero näihin paikkoihin verrattuna Suomeen on se, että täällä et joudu (tai ainakin me ei olla vielä jouduttu) maksamaan kuin narikan, joka on halpa. Suomessa joutuisit maksamaan ensin 20 euroa sisään, 20 euroa narikasta ja kun haluat vielä poistua, joudut maksamaan melkein siitäkin.

Kulttuurierot tulivat esiin siinä, kun emme olleet tarpeeksi hymyileväisiä, kun hytkyimme "musiikin" tahdissa. Siitä syystä saimme kuulla illan aikana monta kertaa kysymyksen: "It's everything allright??!" Yritä siinä nyt selittää, että kyllä kaikki on hyvin ja meillä ei ole muita ilmeitä kuin olla vakavana. Yritimme kyllä hymyillä parhaamme mukaan, mutta ilmeisesti se ei ollut tarpeeksi.

Lähdimme takaisin asunnolle jonkin ajan kuluttua. Ranskalainen tyttö kutsui meidät vielä huoneeseensa pienelle iltapalalle. Ja kuten olemme eräältä hollantilaiselta ystävältämme kuulleet, että jos Hollannissa näet jotain ilmaista, hyödynnä se!! Tätä noudattaemme söimme hyvillä mielin ranskiksen tekemät toustit ja menimme nukkumaan.

Sunnuntai onkin kulunut rauhallisesti; syöden, skypettäen ja lenkillä käyden. Lenkkiimme kuului myös vastoinkäymiset Essolla. Riina halusi vohveleita, mutta ikävä kyllä oikeita ei löytynyt. Niinpä hän joutui tyytymään suklaaseen (toim. huom. Essi osti myös). Esson kassalla ei ollut antaa kuitenkaan  takaisin 10 eurosta Riinalle. Joten Essi maksoi omalla kortillaan ostokset. Kassa oli kuitenkin jotenkin merkinnyt Riinan ostokset jo jollekin käteispuolelle, joten niitä ei saanut maksettua yhdessä vaan Essi maksoi ensin omat ostoksensa ja sitten Riinan. Ihmettelimme vain miten tehdä yksinkertaisesta asiasta noin monimutkaista...ja miten huoltoasemalla ei ole antaa 8,50 euroa takaisin?

Huomenna onkin tiedossa vierailu ulkomaille! Lähdemme 30 kilometrin (hui) päähän SAKSAAN. Siitä lisää myöhemmin...

XOXO Espi & Ripe

Koko pändi koossa

6/83

Eilen koimme jännittäviä hetkiä, kun sosialistuimme ja uskaltauduimme alakerran juhliin. Siellä sitten istuimme, ympärillämme vain tuntemattomia ihmisiä. Saimme huhuille vahvistuksen, kun tapasimme mysteerisen suomalaistytön. Hän ystävällisesti antoi meille vinkkejä tulevaan.... Yritimme myös sönköttää muille ihmisille epämääräisiä juttuja... small talk ei todellakaan ole hallussa!

Tänään aamu alkoi tutusti aamiaistreffeillä, kello yhdeksän, kahvinkeiton merkeissä!
Jihuu, roberto rulettaa!! \m/

Bussimatka sujui bra ja olimme koululla tällä kertaa jopa ajoissa. Hansperi sen sijaan oli myöhässä, tui tui. Saimme lisää tietoa harjoittelustamme ja juttelimme yleisesti täälläoloajastamme. Tämän jälkeen missiona oli selvittää, mistä saisimme nuo kaksipyöräiset menopelit, joilla huristaa ympäri Maastrichtin katuja (eli Albert Heijn:iin ja takaisin). Tehtävämme sai kuitenkin kolauksen: ensimmäisessä liikkeessä ei ollut käytettyjä pyöriä tarjolla tarpeeksi ja toisessa ne olivat liian hintavia (paitsi lasten pyörät, joita oli tarjolla seitsemällä kympillä).
Pyörät jäivät nyt hankkimatta, mutta toivoa on.. Laitoimme nimittäin nettiin hakemuksen ja toivomme, että joku siihen joskus vastaisi.

Päivän ehdottomasti hämmentävin hetki oli, kun menimme eräälle kuntosalilla kysymään kuukausikortin hintaa. Ensin meitä palveli eräs mieshenkilö. Yritimme selittää hänelle asiaamme. Hän sanoi jotain meille ja käski istumaan pöytään. Sen jälkeen hän lähti pois. Menimme epävarmoina pöydän luokse miettien, että miksei hän voinut vain vastata kysymykseen, minkä hintaiset kuukausikortit heille on...
Kohta paikalle tuli nainen jakkupuvussa. Hän kätteli meidät ja kysyi kuinka voisi auttaa meitä. Sönkötimme hänelle asiamme. Hän vain tuijotti meitä kummastuneena. Yritimme uudelleen, tuloksetta. Jossain kohtaa nainen sitten ymmärsi ja vastasi meille 49. Noloina virallisesta tilanteesta pakenimme paikalta. Yksinkertaisesta asiasta tulikin hyvin monimutkainen.

Onneksi päivä päättyikin ihan hyvin, naapurin italiaano pyysi meitä mukaan suomalaistytön läksiäisiin.

Nykyään meitä myös vaivaa se, että klarinetin lisäksi täällä soi myös viulu, kitara ja piano. Mistä tämä musiikki on oikein peräisin?! Heitelkäähän nyt niitä arvauksia kommenttiboxiin tai joudumme tekemään niin itse!

XOXO Essi&Riina

Päivämme erakkoina

5/83

Kello kymmen meillä oli aamiaistreffit, jotta voisimme kokeilla uutta, mullistavaa hankintaamme, jonka arvaukseen osallistui 0 henkilöä. Joten, tittididtiii, tässä se nyt on.... ylpeänä esitämme teille Roberton!

Ja jotta Roberton ei tarvitsisi olla yksin, olimme ostaneet sille myös kaksi kahvikuppia seuraksi.

"Ah, ihana soomalainen kahvi!" (toim. huom. onko meillä jotenkin tylsää, kun kuvaamme salaa muilta kahvinkeitintämme ja kahvikuppeja? Tämä on vain arjen realismia!).

Tänään ohjelmassa oli lähiseutuun tutustuminen. Kävimme moikkaamassa etupihan poneja, jotka olivat ilmeisen yksinäisiä, koska tulivat aidalle lähes juosten.. Emme siis ole yksin. Tiedätte nyt mistä meidät löytää täällä olomme aikana. Sade kuitenkin yllätti meidät, joten jouduimme palaamaan takaisin.

 Naapurimme.

Kerroksemme on saanut lisää väkeä. Väliimme muutti norjalainen poika, jonka nimeä emme osaa lausua, joten kutsumme häntä tästä lähin Andreakseksi, norjalaisen ylijumalan mukaan. Myös kaksi belgialaista tyttöä on löytänyt perille. Lisäksi olemme bongailleet muita randomeita tyyppejä, joihin toivottavasti tutustumme tulevaisuudessa.

Sateen tauottua ja keittön siivottuamme lähdimme uudestaan tutustumaan lähiympäristöön. Ympäristö vaikuttaa mukavalta ja talot hienoilta, luontoakin löytyy.

"Koti"

Kiertelymme jälkeen poikkesimme kaupan kautta "kotiin" ja rupesimme tekemään normaalin rytmin mukaan ruokaa.

Nyt arvuuttellemme, uskaltaisimmeko sosiaalistua ja käydä 7. kerroksen pippaloissa... Jos emme, onneksi meillä sentään on kavereina:

Veijo

JA

  Keke

Kukkaan puhkeamista odotellessa,

XOXO Essi&Riina